perjantai 12. joulukuuta 2014

Luukku 12, tietoa Islanninhevosista


Tässä luukussa:
Kerron mielipidettä Islanninhevosista sekä hiukan kerron teille niistä ja niiden "omista säännöistä". Eli jos sinua ei kiinnosta tälläiset tieto postaukset ehdotan hyppäämään tämän postauksen.
Ja muistakaahan osallistua arvontaan jonka löydätte luukusta 1!!!
Tulen kertomaan postauksessa omat mielipiteet kaikesta sekä sen mitä nämä ammattilaiset ovat jonnekkin omille sivuilleen kirjoittaneet, jolloin jaan ne teille täällä jolloin tekin voitte ymmärtää minkälaisia nämä issikat sitten ovat. Mutta eiköhän aloiteta!

Yleistä
Islanninhevosista tulee mieleeni pienet mutta silti suuret hevoset (älä uskalla kutsua niitä poneiksi!) Niillä on usein tahtoa mennä eteenpäin, uskomattomalla vauhdilla ja nehän ovat siihen jo monta sataa vuotta opetettu. Tietenkin niillä pitää olla myös se kiltti ja totteleva puoli hoitaessa seisoo aloillaan ja pitäisi seurata tarvittaessa (kaikille tämä seuraamis osuus ei opeteta tosin). Myös se että niillä pitäisi vähintään olla se 4 askellajia, mutta mieluiten jopa 5. 
"Islanninhevonen on yksi maailman vanhimmista hevosroduista. Islanninhevosta on jalostettu kotimaassaan täysin puhtaana miltei tuhat vuotta, koska hevosten vienti Islantiin kiellettiin varhain. Vielä nykyisinkään Islantiin ei saa viedä hevosia lainkaan. Islanninhevonen on pienikokoinen, vahva ja monikäyttöinen ratsuhevonen. Islanninhevosen keskimääräinen säkäkorkeus on noin 135 senttimetrin tienoilla. Pienimmillään islanninhevonen on hädin tuskin 120-senttinen ja suurimmillaan yli 150 senttiä korkea. Islanninhevosella on paksu, säänkestävä karva ja tuuheat, pitkät jouhet. Rodussa esiintyvät lähes kaikki tunnetut hevosen värit." 
Tuossa asiassa on mielestäni järkeä! Silloin toisten maiden hevostaudit ei tartu niin helposti islanninhevosille ja ei tule niitä sekarotuja joista olisi mahoton kertoa rotu täysin.
askellajit
issikoilla on tavalliset 3 askellajia ja melkein kaikilla sitten jopa 2 ylimääräistä, ainakin 1 ylimääräinen pitäisi aina löytyä. Ylimääräiset ovat tietenkin töltti ja passi. Leksulla löytyi kaikki 5 mutta Hjörkalla löytyy vain 4 eli passia ei löydy (ainakaan viellä ei ole näyttänyt passin liikkeitä) Enkä itse ole juurikaan passia ratsastanut mutta tölttiä sen puolesta harjoitellut enemmän.
"Islanninhevosilla on perusaskellajien lisäksi yksi tai kaksi erikoisaskellajia: töltti ja liitopassi. Käynnin, töltin, ravin ja laukan taitavaa hevosta kutsutaan nelikäyntiseksi. Jos hevosella on kaikki viisi askellajia, se on viisikäyntinen. Jos islanninhevosella ei ole lainkaan tölttiä tai ravia, se on kolmikäyntinen. Kolmikäyntisyyttä yritetään jalostuksessa välttää - islanninhevosella kuuluu aina olla vähintään neljä askellajia. Töltti on islanninhevosen tärkeimpiä ominaisuuksia. Töltti on nelitahtinen askellaji, jossa jalat liikkuvat samassa järjestyksessä kuin käynnissä. Töltissä ei ole lainkaan liitovaihetta, ja hevosella on aina vähintään yksi jalka maassa. Töltti onkin ratsastajalle erittäin mukavaa istua, ja pehmeässä töltissä on helppo ratsastaa pitkiäkin matkoja. Nopeudeltaan töltti voi olla mitä vain hiukan käyntiä nopeammasta reippaan laukan tempoon. Liitopassi on nopea kaksitahtinen askellaji, jossa saman puolen jalkapari käy maassa yhtä aikaa. Askelten välillä on selvä liitovaihe, jonka aikana yksikään jalka ei ole maassa. Passia ratsastettaessa tavoitellaan hyvää ja puhdasta tahtia sekä mahdollisimman suurta nopeutta." 
Vauhikasta menoa siispä, mutta sehän on vain mukavaa.
Mihin sitten issikoita voi käyttää?
Tietenkin kaikkeen mitä vain mieleen tulee, ne ovat erittäin monipuolisia hevosia. Joillakin voi jopa vikeltää niinkuin Leksun kanssa usein. Sitten kilpailuratsuna joko askellaji-kisoissa tai ihan koulu/esteratsuna. Sehän sopii niin hyvin niin monelle ratsuksi sen vahvuuden, kiltteyden ja koon takia!
"Islanninhevosia käytetään askellajiratsuina sekä harraste- että kilparatsastukseen, vaellus- ja matkaratsastukseen ja perhe- ja terapiahevosina. Islanninhevosella voi ajaa, hypätä esteitä, vikeltää ja harrastaa esimerkiksi koulu- tai lännenratsastusta. Monesti islanninhevonen ostetaan perhe- tai vaellushevoseksi luonteensa vuoksi."
Sekä niissä on paljon eroja toisiinsa. Leksu oli erittäin kiltti ja välillä ehkä vähän laiska mutta Hjörkka taaspa on reipas, eteenpäinpyrkivä menijä.
"Yksilöeroja on paljon: kilpahevoset ovat herkempiä ja vaativampia kuin harrasteratsut, joilla on vähemmän eteenpyrkimystä ja pienemmät liikkeet. Islanninhevosen kuuluu käyttötarkoituksesta riippumatta olla yhteistyöhaluinen, iloinen, eteenpyrkivä ja kevyt ratsastaa."
Issikoiden hoito?
Issikat tarvitsevat saman hoidon kuin muutkin hevoset mutta on niillä erilaisempaakin se kuin tavallisilla hevosilla, nimittäin ne lihovat helpommin eikä tarvitse esim. Viljaa niin paljon kuin muut hevosrodut. Sekä Issikat pärjää paljon paremmin ulkona sekä ne tarvitsevat sitä jopa enemmän.
"Rotu on helppohoitoinen, mutta sillä on samat perustarpeet kuin muilla hevosilla ja joitakin erityispiirteitä, jotka on otettava huomioon sen hoidossa. Islanninhevonen tarvitsee laadukkaat perusrehut ja tarkan ruokinnan. Muiden karaistuneiden luonnonrotujen tavoin se ei kestä suuria vilja- ja väkirehumääriä ja lihoo helposti. Huonolaatuisilla rehuilla se kuitenkin jää alikuntoiseksi, kuten mikä tahansa hevonen. 
Islanninhevosia pidetään usein pihatossa ja ulkokarsinoissa, koska ne tarvitsevat paljon ulkoilua. Parasta olisi, jos hevonen olisi ulkona lähes vapaasti ja saisi itse valita, milloin tulee säänsuojaan. Islanninhevosta ei kuitenkaan saa talvisin märkänä jättää sään armoille, vaan se on kuivatettava tallissa tai loimien avulla. Kesällä islanninhevosten kiusana ovat hyönteiset ja kuumuus, joilta ne tarvitsevat myös suojaa. Mieluiten islanninhevonen elää laumassa. Islanninhevosen kipukynnys on hyvin korkea, joten sen hoidossa on oltava tarkkana: hevonen voi näyttää kipeältä vasta, kun se on kriittisesti sairas. Rodussa esiintyy melko yleisesti kesäihottumaa ja kinnerpattia."
Myös karvojen leikkuuseen on Islanninhevosilla omat säännöt jotka olisi hyvä tietää.
"Islanninhevosen jouhia ja karvapeitettä (harja, häntä, vuohis-, turpa-, korvakarvat) ei leikata, jollei se ole hevosen terveyden vuoksi esimerkiksi kesäihottuman takia aivan välttämätöntä."
Eikös tälläinen karvakaveri olekkin paljon kivempi?
Kuinka pitkään issikka sitten elää?
Islanninhevonen on todella pitkään elävä, helposti yli 20 vuotiaiksi joten niiden kanssa pystyy pitkään touhuamaan kaikenlaista.
"Islanninhevonen on pitkäikäinen ja hyvän terveytensä vuoksi usein käyttökunnossa pitkään. Islanninhevonen kasvaa ja kehittyy hitaasti, joten hevoset koulutetaan 4-5-vuotiaina. Vasta 7-8-vuotiasta islanninhevosta pidetään aikuisena ja esimerkiksi näyttelyissä 6-vuotiaatkin oriit voidaan nuoren ikänsä vuoksi hyväksyä jalostukseen alhaisemmilla pisteillä kuin 7-vuotiaat ja vanhemmat."
Islannin hevonen suomessa?
Issikoita on tuotu suomeen jo pitkään ja usein niitä löytyy yksityisenä tai sitten vaellustalleilla. Suomen ilmasto on aikalailla samanlaista kuin islannissa, ehkä kumminkin välillä kuumempi kuin islannissa ja kylmyydestä en osaakkaan sanoa sitten mitään.
"Islanninhevosia on Suomessa alle 3000. Hevosia sekä tuodaan Islannista ja muualta Euroopasta että kasvatetaan Suomessa. Islanninhevosratsastusta voi kokeilla islanninhevostalleilla, joita Suomessa on kuutisenkymmentä. Osa talleista on erikoistunut retkiin ja vaelluksiin, toisissa opetetaan myös askellajiratsastusta."
Taas tämä kuva, pahoittelut olen ihastunut tähän kuvaan!
Sekä issikoilla on jotain omia sääntöjä lisää tai osan voi löytää joiltain muiltakin roduilta.
"Suomessa noudatetaan islanninhevoskilpailuissa ja -jalostuksessa kansainvälisiä sääntöjä. Alan kansainvälinen kattojärjestö on FEIF, joka organisoi kansainvälisiä kilpailuja ja pyrkii pitämään eri maiden kilpailu-, koulutus- ja jalostusasiat yhdenmukaisina. Suomen Islanninhevosyhdistys on Suomen Ratsastajainliiton ja FEIF:n jäsen."

Toivottavasti jaksoit lukea tämän ja kiinnostuit jostain, jos on kysyttävää saa kysyä ihan rohkeasti, vastaan parhaani mukaan! Tietotekstit ovat TÄÄLTÄ LAINATTU! Ja moneskohan kerta se oli kun luin tuon läpi varmaan jo 50 kerta.

Päivän positiivisuus vuodelta 2014:
Tölttiä on tullut harjoiteltua kyllä aika paljon!
Rennon päivän tölttäilyjä
Päivän kysymys:
Kuuluuko issikan pitää päänsä ylhäällä töltissä?

2 kommenttia:

  1. Liityin lukijaksi, kun facebookista tämän blogin löysin. :) mkriding.blogspot.fi

    VastaaPoista