Kävin Hjörkalla ratsastelemassa keskiviikkona (13.4 ja torstaina 14.4 sekä lauantaina 16.4. Mutta kuvia on vain 13.4 päivältä).
Enhän mä ajatellut yhtään että Hjörkka olisi ihan hullu kevään takia, sinne selkään kiipesin ilman satulaa. Kyydissä pysyin, juuri ja juuri kun se pari kertaa hiukan yllättikin kuskin.
Aluksi se meni ihan kivasti, ajattelin vain että on energiaa vapailta joten annoin ravailla omaa tahtiaan. Otettiin paljon pysähdyksiä ja peruutuksia, jotta saatiin vauhtia sitten minulle sopivaksi. Hjörkka oikeastaan meni hyvin niin kauan kunnes alettiin tölttäämään.
Tölttiä, meidän normaaliin tapaan |
Mutta se mitä esteen jälkeen tehtiin olikin se huvittavin osuus. Esteen jälkeen vaihdoin suunnan ja nostin heti laukan, mentiin kiltisti lyhyelle sivulle asti ja sitten se räjähti! Kirjaimellisesti räjähti, Hjörkka ei ole ryöstänyt kentällä koskaan, ei siis koskaan! Mutta nyt se vain lähti, jarrut löytyi vasta kun olin ohjannut päin aitaa, tästä en itse tykkää tuolla kentällä koska A: se voi hypätä siitä läpi tai B: mennään siihen kiinni ja tamma saa säkärin ja lähtee viellä kovempaa. Tuossa kentän aidassa siis kulkee sähkö joten siihen tippuminen ei ole vaihtoehto! Onneksi se sitten jarrutti kaikesta siitä harjan kiskonnasta ja pidättelystä siihen aidan viereen, sinne ojaan hyppy ei olisi ollut kiva asia. Otin viellä toiseen suuntaan taas laukkaa, tällä kertaa yllättäen niin että otin pidätteen ja pyysin pohkeella eteen reippaasti, tuota noin, tämän tamman piti olla 4-käyntinen, miksi siltä löytyi passi! Passia mentiin siis vain 3 askelta koska kulma tuli jo vastaan ja oli pakko ottaa pidäte ettei satu. Kyllä se vaan yllätti!
Viellä jotenkin käsissä, räjähdys alkamassa. Harmiksi ei tullut kuville |
Tallille päästyä oli Hjörkka ehtinyt hiukan viilentyä ja kuivua, mutta silti, se oli täysin hikinen vaikka mentiin melko kevyesti. En viitsi viellä pestä sitä vaikka se olisi kuinka hikinen, koska yöt on viileitä ja välillä tuulee niin kylmästi, ilman loimea onneksi pärjää ja piehtarointi on se paras keino kuivatella.
Hiukan hikinen |
Tämä Hjörkan hikoilu ei siis ole itselleni tai kaikille sen hyvin tunteville edes uutta, oli sitten talvi, kesä tai syksÿ, kevät. Niin aina se osaa itsensä hankkia yhtä hikiseksi!
Torstaina ei onneksi oltu yhtä hikisiä kun mentiin kevyemmin kun kavio oli alkanut halkeilla naulojen kohdalta yhdessä kaviossa ja tämä tamma ei kestä ilman kenkiä. Joten mentiin kevyemmin, perjantai olikin sitten vapaa ja lauantai oli meillä maasto päivä kun lupauduin mennä seuraksi sinne. Suurimmaksi osaksi vain käveltiin joten kaviot kesti hyvin. Maaston jälkeen oltiin taas täysin hiessä!
Tiedättekö te ketään joka hikoilee yhtä paljon?
Rakas se on, vaikka mitä tekeekään |
Voi ihana Hjörkka! Toi viimeinen kuva on kyllä niin ihana<3!
VastaaPoistaHjörkka kiittää ja minä myös! :)
PoistaKääk, meillä on koulua jäljellä ehkä puolitoista kuukautta!
VastaaPoistaMutta kiva postaus ja ihanat kuvat! ♡
Eipä teillä koulua enään paljoa myöskään ole :)
PoistaKiitos! :D
Ihanat kuvat <!
VastaaPoistaKiitos :)
Poista