Innostus vain pienenee pienenemistään

Jos joku miettii tarkoitanko otsikolla blogin pitoa, ei en ole vielläkään tylsistynyt tähän! Mutta mun innostus ratsastukseen on todellakin kadonnut... Hjörkan olen antanut vain seistä tallillaan, pari kertaa on tullut moikkailtua sitä kun olen käynyt päiväheinät heittämässä. Onnistuin jopa rikkomaan sen ohjat! Joten Hjörkka ei nyt olekkaan saanut juuri liikuntaa, mutta onneksi se tamma ei ihan heti muutu pyöreäksi. (postaus kuvitettu vanhoilla kuvilla)

Lumikki taaspa on päin vastoin. Haluaisin just nyt kun on kesä ja ponia tarvitaan tunneille tehdä sen kanssa hommia. Mutta ponin oltua koko viikon leiritunneilla käytössä, ei tähän ole ollut mahdollisuutta. Toki se on hyvä että poni käy tunneilla ja saa kokemusta, mutta sitten sen raskaan viikon jälkeen lomaileekin viikonlopun ja taas lähtee viikko käyntiin. Ennen leirien alkua ehdittiin jo harjoitella jopa traileriin menoa ja tässähän ei ollutkaan ongelmaa juurikaan yhtään.
Lumikille on myös syntynyt ärsyttävän pahoja tapoja! Yksi pahimmista on etujalallaan ilmaa kuoputtaminen, en tiedä mistä sen se on edes keksinyt mutta ei se sillä jalallaan kyllä yhtään varo ihmistä! Tämä tuli kokeiltua juuri vähän aikaa sitten kun se onnistui heilauttamaan etujalkansa suoraan polveeni tietenkin sillä koko voimallaan mitä se siinä saa heiluteltua. Siinä vaiheessa oikeasti hermostuin ponin tavalle. Nyt polvesta löytyykin ilkeä mustelma ja alkaa vihdoin kadota.

Seuraava huono tapa on ettei se enään seiso paikallaan! Asia mikä luonnistui siltä niin helposti viellä vähän aikaa sitten on kadonnut, tämä asia jopa hiukan ärsyttää. Ollaan sitten hoidossa käytävällä tai seisotaan odottamassa tai sitten ratsain, se ei seiso. Ymmärrän toki että Lumikki on viellä nuori, mutta rajat kaikella, se että poni osasi viellä vähän aikaa sitten seistä kun käskettiin on kadonnut ja sijalle on tullut pyörivä ja viellä itseään satuttava poni.

Viimeiseksi ärsyttävin asia on että ponista on tullut possuponi... Ja viellä pahemman tyylinen sellainen! Aikaisemmin se pystyi mennä yksin tai edellä ihan helposti, se ei tarvinnut toisen ponin tukea. Nyt se on keksinyt että toisten ponien perässä meno on helpompaa, ei tarvitse tehdä töitä niin raskaasti kun ei tarvitse kuunnella ratsastajaa vaan voikin seurata toisia poneja. Eihän tässä vikaa olisi jos se olisi pätkittäistä tai sellaista että kun ratsastaja antaa siihen mahdollisuuden se tekisi sen. Pahempaa, poni yrittää heti kun menee liian kauas toisista poneista tätä! Se saattaakin kääntyä äkkiä ympäri kohti kavereita vaikka ratsastaja olisi tätä tiukasti ratsastamassa eteenpäin. Kun yhdistät nämä kaikki ongelmat yhteen tulee ponista yksi ärsyttävimmistä mahdollisista sekoituksista.

Mulle riitti jo se että ruoho on sana jota ponille ei sanota ellei se saa sitä jopa syödä. Se ongelma on myös pahentunut, se saattaakin lähteä vetämään sille tai kun se saa päänsä alas, ei sitä sieltä heti vedetä takaisin. Se saattaa tulla jo ihmisen päällekkin kun ei tajua sen ollessa siinä ja yrittää vain löytää vihreämpää ruohoa ja mitä kovempaa taluttaja vetää narusta, kovempaa poni lähtee vetämään ja lähtee jopa pyörimään ympäri vetäen ihmistä perässään tai jopa yli.

Kesä on yksi vaikeimmista ajoista jo valmiiksi, ponin kanssa ja nyt uusien ongelmien tullessa ei tee muuta mieli kuin valittaa miten huono poni osaa olla käytökseltään! Nyt mulla vaan loppu se kärsivällisyys sen kanssa. En tiedä enään haluanko jatkaa ponin kanssa, annanko opettajien yrittää käsitellä se poni takaisin kuntoon vai yritänkö ottaa sen pois tunneilta itselleni takaisin käytöskouluun vai mitä! Twister alkaa olla taas kunnossa ja sen kanssakin varmaan saa alkaa kohta tekemään jotain mutta siitä ei todellakaan ole varmuutta, milloin se tulee olemaan parempi!

En jaksa kiinnostua enään ratsastamaan, ei tee mieli mitenkään, Hjörkan kanssa voin jonkun verran maastakäsitellä kunnes silläkin loppuu kärsivällisyys ja sen kanssa on peli menetetty. Jatilassa voisin varmaan ratsastaa hiljaisempina päivinä Barbia mutta en jaksa. Voisin ajaa sitä mutta en jaksa. Herkku juoksee tunneilla, Emil juoksee tunneilla, en saa kumpaakaan ajoon. Lumikki juoksee tunneilla, jossa se tuntuu vain huonontuvan mutta samalla parantuvan. En pysty senkään kanssa tehdä mitään. Ainoa jonka kanssa voi tehdä maastakäsin on Houdin, pieni pyöreä koiraponi jota voisin talutella. Mutta tälläkin ponilla menee hermot yhtä nopeasti kuin Hjörkalla kaikkeen joten ei se sovi kuin rauhallisille kävelyille kaveriksi. Olen todellakin ihan loppu hevosista ja kesä on vasta alussa. Tallin tekokin alkaa maistua vain pakko tehtävälle enkä nauti siitä enään, oikean käteni ranne ja selkäni ovat jälleen vihoitelleet mulle viime aikoina, välillä jopa kivun oltaessa niin kova että toivoisin kantavani särky lääkettä mukana sillä hetkellä... Ei mulla kyllä hyvin mee tällä hetkellä.

Pakko tähän loppuun on edes jotain hyvää laitettava Lumikista, nimittäin poni jaksoi hyvin juosta viikon tunneilla ja sen oikea laukka on parantunut ihan mahdottoman paljon! Hypyt nyt on aina sen omaa tapaansa ja vauhti on askellajeissa kasvanut ihan mielettömästi. Sekä ponin yksi ehkä lempiasioistani on että poni antaa haleja. Se saattaa laittaa päänsä kylkeä vasten ja antaa halin sillä tapaa, välillä se tykkää myös pistää päänsä kannateltavaksi ja onneksi ponin pää ei ole mikään painavimman rodun kokoa.

Onko muilla ollut hiukan huono kesän aloitus jollain tapaa? Tai onko mikään masentanut viime aikoina?