Kipeenä ei vaan jaksa

Oon ollu nyt yli viikon kipeenä, en oo jaksanut edes ratsastaa. En ole jaksanut tännekkään päivitellä mitään, kun olo ollut sellainen ettei jaksa alkaa miettimään mitä kirjoittaisi. Olen vielläkin hiukan kipeä mutta pää toimii jo paremmin.

Aloin jo voimaan paremmin sunnuntaina, menin kisa-avustajaksi kaverille ja kuvaamaan hänen luokkansa. Mutta juostessani hakemaan kameraa autosta menin ja kaaduin, onnistuin sitten saamaan polven auki sekä molemmat kädet. Vasta tänään tiistaina kädet on jo sen verran parantuneet etteivät satu vaikka niihin osuisi jokin ja haavojen ympärillä ollut kauhea punaisuus on laskenut, tosin vasen käsi ei tykkää viellä suuremmista kädelle painolle laitosta. Polvea en saanut taitettua yhtään eilen, niin tänään se jo onnistuu vaikka en polvelle pysty mennä enkä pysty ihan kokonaan taittaa polvea. Oonpas mä taitava nyt tässä kyllä! Tämä sitten on estänyt etten pysty Hjörkalla mennä, ehkä huomenna pystyisin hypätä hetkeksi selkään mutta katsoo sitten.

Haavat ei edes näyttänyt ennen putsausta niin pahalle, mutta pahemmiks ne päätyi :D

Mulla piti myös olla estevalmennus maanantaina mutta kun hevonen jolla mun piti päästä hyppäämään niin sitä ei saanut maanantaina. Päädyttiin siirtämään valkaa ja katsotaan milloin pääsisin hyppäämään. Tällä hetkellä mulla tekee mieli kamalasti hyppäämään, sekä hiukan enemmän laukkailemaan. Ajattelin myös osallistuvani lauantaina pidettäviin kisoihin, mutta hevosta ei oikeastaan ole, kun mietin Zirkonia siihen mutten ihan ilman harjoitusta haluaisi mennä heti kisaamaan. No sain tosin muuta tekemistä jo lauantaille ja odotankin sitä jo innolla!

Tunnistajat tunnistaa, muut miettii mikä tää merkki on

Lumikkia olen käynyt rapsuttelemassa, sillä oli ollut säkä yhdessä vaiheessa todella herkkänä mutta viimeksi kun kävin katsomassa se oli jo paljon parempi. Ponille on myös leikattu ihan hirveä kampaus! Tai ainakaan minä en tykkää sellaisesta kampauksesta ponilla yhtään, kaikillahan on ne omat mielipiteet. Lumikki on myös ollut ainakin tarhassa mun kanssa kauhean seurallinen, se tulee luokseni, halailee ja pussailee siinä ja oikeastaan ei lähde siitä mihinkään kuin vasta sitten kun lähden itse sen luota joskus, alta päästyäni, pois. Ei se edes tee mitään pahaa mulle vaikka istuskelen siellä jossain joko aidan reunalla tai keskemmällä tarhaa. On se vaan rakas, toivottavasti saisin ponin viellä joskus omakseni, mutta asioiden ollessa miten on, niin on vain odotettava.

Tästä oikeastaan näkee parhaiten kampauksen, se on leikattu täysin lyhyeksi, kaikki muu on leikattu paitsi otsatukka, hyi!

Mitäs muuta tässä kirjoittelisi, nytkin on jo niin paljon tekstiä ettei varmaan kukaan jaksa niitä lukea. Kuviakaan ei oikeastaan ole yhtään. Merkin tunnistajat! Ilmoittakaa jos ootte tulossa, olisi kiva nähdä! Tällä kertaa ei muuta, toivottavasti tykkäsitte näinkin tylsästä postauksesta ja kun haavat paranee ja olo helpottuu niin tulee taas normaaliin tapaan Hjörkalta kuulumisia.