torstai 12. tammikuuta 2017

Toinen riehuu ja toinen asettuu

Sain pitkästä aikaa uusia kuvia kiitos Tanen, Alinan, Selinan ja Katan (huh kun mulla on ollut paljon kuvaajia kahelta päivältä!)
Aloitetaan otsikon ekalla osuudella eli toinen riehuu. Tämä riehujahan on tietenkin Lumikki, kukas muukaan kuin se pikku piru. Selitetään nyt vähän tarkemmin tästä liikutus kerrasta jotta ymmärrätte vähän mitä kuvat tulevat kertomaan.

Aluksi Lumikki oli ihan kiltti hakiessa ja hoitaessa, ei mitään ongelmaa kerrankin niissä! Eikä aluksi ollut tallin pihalla odotellessa Selinaa tallille mitään ihmeitä. Mutta sitten se vain jotenkin naksahti käyntiin ja poni alkoi pomppimaan kun menin ja potkaisin pallon Pontso koiralle. Hyppi pystyyn, veti pompun ilmaan, ilmassa pukki ja takas maahan. Sitten uudestaan sama rytmi...

Harmiksi ei saanut kuvaaja päätä mukaan, mut oli pakko laittaa tää




Itseänihän tämä vain naurattaa mutta eihän se muille ehkä ole kivaa (ehkä?). No onneksi kun poni pääsi lumeen ja metsään se rauhoittui ihmeellisesti heti. Paitsi kun oltiin menossa vikaa alamäkeä alas niin pitihän se ihan siinä alamäen juuressa leikkiä lasta ja olla ihan että: Minä eka, minä eka! No onneksi melkein loppu matka meni rauhassa, jos ei lasketa sitä että ponin oli pakko ottaa yksi spurtti jossa meinasi mutkin vetää mukaansa ja laitumelta hyökkää hirviötä: mini spurtti. Niin hassu poni mutta niin rakas!





Lumikki on aina hassu pikku piru mutta niinhän nuoret poni tammat kuuluu ollakkin! Eivät ne saa olla liian helppoja, muuten olisi tylsää niiden kanssa. Eikä Lumikkikaan loppujen lopuksi mitään tee niinkään ilkeyttä kellekkään, se haluaa vain pitää hauskaa! Jos se oikeasti tekisi niitä ollakseen ilkeä sehän kaikkea hyppiessään ja potkiessaan yrittäisi juuri ihmistä päin tehdä sitä eli tässä tapauksessa lähintä eli taluttajaa. Mutta tuo poni on oikeasti niin kiltti ettei se mitään pahoja tee!


Sitten otsikon toiseen osioon koska halusin yhdistää nämä kaksi kertaa nyt samaan. Kun ei ole oikein kirjoitettavaa sitten tästä toisestä asettuu ratsusta. Vaikka sanon ratsu en nyt tarkoita Hjörkkaa joka on muuten vielläkin lapsen vahtina. Vaan päädyin maanantaina ratsastamaan Barbilla (olisin kylläkin halunnut mielummin Zirkonin koska olisin halunnut työstää jotain helpompaa hevosta, mutta tuntien takia oli hepat vähän vähissä).



Menin aluksi noin 10-15 min kentällä mutta tilsojen kertyessä ei ollut hepalla eikä ratsastajalla mukavaa joten päädyttiin maneesiin. En ihan tiennyt mitä tekisin kun en ollut hetkeen ratsastanut kun ei ole Hjörkalle päässyt. Päädyin aluksi ottamaan vain askellajit läpi, kokeilin miten laukat nousee ja totuttelin vain raviin. Lopuksi päädyin vain kokeilemaan nostaa laukkaa mahdollisimman rauhallisesta tahdista ja loppu raveissa saada vain rauhallista ja mahdollisimman hidasta ravia. Sekä pientä taivuttelua ja asettelua ravissa sekä käynnissä. Käynti on huomattavasti helpompi työstää mutta ravissa mennään se hetki rentona ja sitten pitää vetää se pää taivaisiin. No saatiin hyviä pätkiä ja Barbi oli lopuksi mukavan tuntuinen joten päädyin lopettamaan ratsastuksen kun olin mennyt 45 minuuttia.

Barbin perus taipuminen

Apua kun se näyttää niin erilaiselta heti kun se saa sen niskan ylös!



Perus ravi

Niin super hieno! 
Rauhallinen melkein peitsi ravi
Tässäkin ravia, super tamma!

Muuten mulla ei ole tällä kertaa kirjoiteltavaa. Päädyin taas ensi viikon maanantaina menemään ratsastamaan jatilaan, tällä kertaa oli jo Zirkon merkattu mulle ja pääsen hyppäämään! Oletteko te mennyt lähi aikoina vanhoilla tutuilla pitkästä aikaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti