maanantai 31. heinäkuuta 2017

Jenin ekat kisat!

Nyt on käyty Jeninkin kanssa kisoissa, luokkina 2 kertaa raviluokka ja yksi tehtävärata. Kisat olivat 30.7 ja kisat: Leppiksen puskakisat. Joten eiköhän aleta käymään niitä läpi ilman suurempia alku selittelyjä!

Klo 10 alkoikin päivän ajelut ja muut. Lähdettiin sitten kopin haun jälkeen suoraan tallille, me joudutaan siis traileria aina vuokrailemaan kun omaa ei viellä ole. Tallilla sitten Jeni ei meinannut antaa aluksi kiinni, tämä on jo melko tuttua ja syy on vain se että Jeni on tottunut siihen että yleensä Lumikki menee ensin ja hän pääsee aluksi laitumelle. No leivän voimalla Jeni kiinni ja eikun sisälle hoitamaan, oltiin melko ajoissa jo liikkeellä joten ei ollut mikään kiire hoidossa tai missään. Koppiinkin Jeni meni ihan kiltisti, liina siihen vierelle riittää niin toinen kiipee jo kyytiin! Perillä oltiinkin hyvissä ajoin, turhan aikasessakin oikeastaan, mentiin kumminkin varusteiden päälle saannin jälkeen tutustumaan jo tehtävärataan koska siellä oli asioita mitä Jeni ei ole aikaisemmin koskaan tehnyt, nopeasti tamma tottui moneen asiaan ja ongelmia maastakäsin ei ollut kuin oikeastaan portin kanssa aluksi. Yritin sitten mennä radan osia selästäkäsin, melkein kaikki muut meni ihan ok paitsi portti, se pelottava portti. Toinen vain lähti peruuttelemaan kauemmas eikä suostunut lähelle. Pienellä Katan avulla saatiin lopulta päästyä portista toiselle puolelle mutta kun piti laittaa se kiinni, ei siitä tullut mitään ja meinattiin peruutella toisten päälle...
Osittain koulurata meni näin

Mentiin sitten pari asiaa loppuun, käytiin sitten selästäkäsin ekan kerran ala- ja ylämäki menemässä, saatiin tähän onneksi vähän vetoapua! Alas päästyä lähdettiin takaisin ylös niin että alhaalla meitä oli jo 3 ratsukkoa. Eka lähti ja toinen lähti tämän perään kauhealla kiireellä, Jeni tuntui myös haluavan räjähtää, sain toisen pidettyä mutta annoin tämän jälkeen lähteä ylämäkeen, toinenhan meni sitten iloisesti laukalla! Hassu tamma, kumminkin toinen pysyi käsissä eikä lähtenyt vaikka muut lähti. Tämän jälkeen lähdettiin hengittelemään ennen kuin mentiin kohti koulu aluetta. Menin ensin jälleen selkään jotta sain Jenin kuulolle, Kata pääsi sitten seuraavaksi selkään tunnustelemaan ennen kuin pääsi aloittamaan ekana luokan. Alku jännitysten jälkeen Kata meni ratansa ihan ok, he menivät siis ratansa kokonaan käynnissä kun tämä oli sallittu. Katan jälkeen hyppäsin selkään ja pian pääsinkin aloittamaan oman vuoroni.
Välillä koulurata meni näin

Kokeilin Jenin sitten kouluaitojen sisäpuolella käynnissä ja ravissa. Ravi pyöri osittain joten päätin kokeilla miten käy, ei varmaan olisi kannattanutkaan mutta no saipa Jeni kokemusta! Rata sitten meni miten meni, Jeni ei ollut yhtään ravi päällä vaan tarjosikin herkemmin peitsiä tai laukkaa. No käynti osuudet, tiet sekä siirtymisistä saivat paljon plussaa mutta Jenin askellajien sekoitteli myös miinusti kovaa tahtia. Päästiin rata loppuun kumminkin ilman suurempia ylimääräisyyksiä paitsi askellajien vaihtelut ja olinkin iloinen että hengissä selvittiin! Loppu tulos oli: Kata 3/6 eli sai valkoisen ruusukkeen mukaansa sekä minä heti perässä 4/6, ensimmäinen ei sijoittunut. Tästä ei ole kuin suunta ylöspäin ja sainkin tuomarilta hyvin neuvoja miten jatkaa joten tästä jatketaan!
Sekä välillä saatiin kouluradalla jopa ihan ravia

Ennen palkintojen jakoa kumminkin olin ehtinyt heittämään Jeniltä satulan pois, juoda ja lähdettiinkin heti kohti tehtävärataa. Menin sitten tehtäväradan maastakäsin koska halusin Jenille vain hyvän mielen, lisäksi Jeni oli jo melko väsynyt joten tämä oli huomattavasti parempi vaihtoehto! Rata meni kahta osaa lukuunottamatta ihan super hyvin. Ensimmäinen ongelma tuli puomilla jolla piti väistää tämän päällä, aluksi Jeni stressasi mitä mahan alle jäi mutta toisella yrityksellä meni jo paremmin. Portilla Jeni yritti lähteä vähän kauemmas mutta jäi kumminkin viereen odottamaan portin sulkua. Toinen ongelma tulikin alamäen alla kun Jeni meinasi pompata yli säikähtäessään jotain veden lähettyvillä, hetken siinä ehdin rauhoitella ennen kuin piti jatkaa tehtävä loppuun. Ylämäessä meinasi omat voimat loppua mutta pienellä Jenin avulla päästiin mäki ylös ja maaliin! Ei sijoituttu mutta saipahan Jeni hyvän mielen. Ainiin, se mäki ei todellakaan ollut mikään loiva tai pitkä, se oli melko lyhyt mutta todella jyrkkä! Ratsastaen se tuntui ihan hirveältä tuolla huono tasapainoisella hevosella että olin melko iloinen maastakäsin mentäessä sen.





"Ei, minä en jää tähän, heippa.... Ai enkö saanutkaan lähteä?" -Jeni

Aina ehtii rapsuttaa ja kehua!!!

Mentiin kyseinen este harjoitellessa selästäkäsin, radalla joutui juoksija miettiä enemmän omia jalkojaan!

Hevonen menee kepeästi kun kuski katsoo jo että voisiko maali tulla jo 



palkintojen jaon jälkeen sitten ehdittiin hyvän aikaa hengähtää ennen kuin mentiin jälleen odottelemaan palkintojen jakoa. Päivän lopuksi palkittiin päivän symppis ja pahis, tietenkin sitten saatiin mukaamme Jenille päivän symppis ruusuke! Harmiksi ei tajuttu ottaa kuvaa Jenistä ruusukkeet päällä mutta olisi tullut kyllä ihan hassut kuvat kun olisi ollut pehmustettu vaaleanpunainen riimu, ötökkäloimi ja etujaloissa ruskeat pintelit. Ehkä otetaan joku päivä paremmat kuvat tammasta ruusukkeet päässä! Mutta kisat: Leppiksen puskakisat, olivat mahottoman ihana kokemus Jenille ja myös kuskit tykkäsivät paikasta sekä tiloista, uusiksi kyllä mennään! Mutta ehkä enemmän treeniä ehtii siinä ajassa tulla jos kouluosuus menisi jo paremmin ravissakin.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Ensimmäiset ulkopuoliset

Niin mitkä ensimmäiset ulkopuoliset? Käytiin ponin kanssa tämän ekoissa ulkopuolisissa estekisoissa lauantaina (22.7) ja luokkana turvallinen ristikko. Ja ponihan yllätti!

Lumikin kanssa ollaan kerran käyty treenaamassa ulkopuolisella tallilla, Riders innissä jossa oikeastaan ei mennyt oikein mikään hyvin kun poni vain kielteli jo pelkille puomeille! Tämähän sitten jännitti minua ihan hirveästi tapahtuuko tämä uudelleen jonka takia ei uskallettu lähteä kokeilemaan viellä suurempaa luokkaa. Ristikko luokkia ollaan Lumikin kanssa joskus vuosi sitten käyty kisaamassa Jatilassa, jolloin poni oli mennyt oikein hyvin ekat kisansa.
Apua, molemmat niin pieniä! Kuva ponin ekoista estekisoista

Riders innissä, yksi onnistuneista hypyistä c: Santra

Takaisin uusimpiin kisoihin, kisat olivat siis Kiva tallilla joka olikin oikeastaan niin minulle, kisaajalle sekä ponille uusi tuttavuus. Paikka oli todella helposti löydettävissä ja selkeät alueet sekä todella ihana työväki! Tänne mennään uudestaankin kuukauden päästä ja katsotaan jos uskallettaisiin meidän ekaan 40cm luokkaan. Lumikki oli taas lastautunut kotona todella helposti ja ollut Kiva tallillekkin tultua heti kuin kotonaan, ei näyttänyt mitään jännittymisen merkkejä. Hetken ulkona pyörimisen jälkeen mentiin viimein maneesiin verkkaamaan, tehtiin alkuverkat samalla tavalla kuin aina kotona, jouduttiin hiukan enemmän kyllä asettelujen kanssa leikkimään kun maneesissa sitten vähän jännityttiin. Lumikki oli ehkä viellä vähän aamu uninen jonka takia sitten liikkui vähän hidasta tahtia eteenpäin, mutta pienellä herättelyllä vauhtiakin löytyi. Tultiin sitten verkkahyppyjä joista ekalle hypylle tuli kielto, tämä ei viellä meitä mitenkään alkanut enempää jännittämään, vauhtia oli vain liian vähän jonka takia kielto tuli. Eikun uudestaan reippaammassa tahdissa esteelle ja kyllähän se hyppäsi. Otettiin parit kerrat molempiin suuntiin jonka jälkeen pyysin luvan nostaa esteen hetkeksi pystyksi, tämä kävi joten otettiin parit loikat pystylle ilman ongelmia. Ajatuksena oli siis vain saada poni ajattelemaan että onpas pieniä esteitä radalla, tämä sama jekku on toiminut Lumikille kotonakin.

"jaa, tästäkö piti mennä yli?" -Lumikki




Pian siitä päästiinkin jo ulos kentälle pyörimään, itse jäin vain hengitystä pidättämään aidan reunalle ja pelkäämään pahinta. Jännitin oikeasti niin paljon siinä vaiheessa kun ponin vuoro oli aloittaa, jännitin vain sitä että ylittääkö poni esteet yli ekalla vai kieltääkö. Suuri sota suunnitelmamme oli vain päästä rata puhtaasti läpi ilman mitään parhaita aikoja tai muita suuria suunnitelmia. Lumikki kumminkin jälleen näytti minulle että turhaan jännitin, poni meni kuin vanha tekijä esteiden yli! Enni oli kisaajana ja tekikin hyvän työn teiden sekä tahdin kanssa sekä arvioi tilanteita hyvin, parempaa kuskia en ponille olisi voinut toivoa ekoihin ulkopuolisiin!
Saatiin siis puhdasrata ja kaikki puhtaan radan ratsastaneet sai ruusukkeet joten poni veti mukaansa ensimmäisen ruusukkeensa! aika oli yli minuutin mutta se ei haittaa, ehkä ensi kerralla koitetaan päästä jo aikaa ratsastamaan.

Poni päätti aloittaa ratansa tyylillä





Ylpeempi ei voi poniin olla, se osaa kyllä yllättää aina! Meidän luokan jälkeen joutuikin poni odottelemaan vähän pidempään kotiin pääsyä, noin 3 tuntia mutta kenelläkään meistä ei ollut kiire lähteä. Poni saikin paljon huomiota ja rapsutuksia kisapaikalla josta poni tykkää, eikä poni tehnyt mitään tyhmää kerrankin! Olikohan mulla edes oikea poni mukana? Kun päästiin viimein lähtemään poni vain hyppäsi kyytiin. Kotimatkalla poni olikin hiukan levoton kopissa, ennen kuin ehdin laittaa kopin pikku oven kiinni yritti toinen hyppiä pystyyn mutta rauhottui kuten aina kun sanon: Seiso. Melkein perille asti vain kuultiin kun toinen huuteli kavereille aina välillä sillä kimeällä kovalla äänellään. Kotona vain otettiin suojat pois ja poni takaisin tarhaan kavereiden kanssa. Siivoiltiin koppi joka oli meillä vuokralla takaisin puhtaaksi ja laitettiin tavarat paikoilleen. Ihan mahtava reissu ja poni mitä parhain kaikin puolin!



Enpä tätä postausta oikeastaan tätä enempää pidennä, kirjoitan tätäkin postausta päivän myöhemmin mutta olen täällä yhäkin niin ylpeä poniin, parempaa ponia ei voisi toivoa! Meillä on myös jo seuraavat kisat tiedossa, joko ratsastajan kanssa tai ilman, ne ovatin jo seuraavana viikonloppuna joten poni saa hengähtää ennen kuin päätyy joko koulukiemuroihin tai vain agilityä harrastamaan. Jenikin saattaa lähteä ekoihin kisoihinsa jos Jassu tulee pärjäämään omillaan pari tuntia, mutta jos ei pärjää, lähdetään vain Lumikin kanssa.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

neljä liikuteltavaa

Mulla on vaan liikuteltavat lisääntyneet, nimittäin Jassu on ollut nyt siskon kiireiden takia minun liikutuksilla, välillä ollaan juoksuteltu energiaa pois ja selkäänkin asti on nyt päästy useammin ja paranee kerta kerralta. Toki ollaan kokeiltu pukittelut, lähdöt ja pystyynhyppäämiset sekä muut huvit läpi mutta ne ovat jopa hauskan tuntuisia silakalla. Silakka tulee siis siitä että se on selästäkäsin ihan sellaisen tuntuinen!

Jeni on jäänyt enemmän pikkusiskolle Katalle, enimmäkseen kävelevät ja Kata opettelee taas ratsastuksen saloja. Välillä ravailevat pätkiä mutta vain pari kerralla kun Kata on viellä vähän arka eikä ole koskaan mennyt yhtä isolla yhtä paljon kuin nyt. Kumminkin Kata on nyt mökillä pari viikkoa ja itselle jää Jenin liikuttelut, joten saa tamma pitkästä aikaa multa läpiratsasteluja koska olen ainoa joka jopa pyytää tammalta jotain muutakin kuin pitkällä ohjalla mennen. Lisäksi kaverit ovat Jenillä menneet! Hyppäsin itse pari päivää sitten myös kaverin jälkeen selkään ja saatiin ihan super upeita pätkiä sekä laukkailtiin vähän enemmän jo. Lopuksi joutui tamma vesi leikkeihin josta vähän lisää alempana.

En tiedä olenko se vain minä mutta Jeni näyttää nykyään jopa pirteämmältä kuin ennen!

Hjörkan kanssa ollaan jatkettu melko tasaiseen tahtiin ja Hj onkin ollut joinakin päivinä ihan super hyvä pitkästä aikaa ja toisina menettelee. Ollaan nyt menty paljon ympyrällä työskennellen jotta saataisiin vasenkin suunta vihdoin jo alkuunkin vertymään ja on auttanut todella paljon! Lisäksi laukka on parantunut rauhallisemmaksi ympyrällä, suoralla viellä yritetään kovasti lähteä kovempaa mutta sekin ollaan saatu sillä hallintaan että ollaan lähdetty tekemään väistöjä laukassa jotka onnistuu jopa pelottavan hyvin Hjörkalta! Mitäs muuta? Me ei nyt maastoilla hetkeen ellei sada tai tuule riittävän kovaan (2 asiaa kun maastoon meneminen vaarallisinta), koska viimeksi kun käytiin maastossa mulla iski paniikki ja no loppu matka ei ollut ehkä ihan mukavinta kellekkään. Elossa tosin kaikki selvittiin!



Lumikin kanssa sitten on ollut koulua, esteitä, puomeja ja huvittelua. Maastoon ei olla hetkeen menty, pitäisi käydä kyllä jossain vaiheessa... Uitto paikkaa ei olla löydetty mistään läheltä ja ulkopuolellekkaan ei olla ehditty treenaamaan. Lumikilla on nyt 2 viikkoa hiukan tehokkaampaa ratsastusta Enniltä kun Aino on lomailemassa niin kokeillaan jos vihdoin päästään jonnekkin matkaan ja ehkä kisakentillekkin? Ainoa ongelma on ettei meillä ole traileria, meillä on kuski ja auto mutta traikku puuttuu! Tämä tuottaakin hiukan ongelmia meille mutta eiköhän me jostain saada traileria lainaan aina välillä ja onneksi Jatila ei ole 6-7 km kauempana niin tarvittaessa voidaan mennä pitkät alkukäynnit sekä loppukäynnit maastoillen ja käydä treenaamassa kevyesti Jatilassa.
Käytiin sade päivän jälkeen tiellä loppuverkoilla ja tiellä olikin mukavat lammikot!


Ponilla oli jättipomppu päivä


Jassun kanssa tosiaan on tullut nyt treenailtua myös, onhan se hankala kun en ole mikään paras ratsastaja mutta hauskahan sitä on kokeilla saanko mitään aikaiseksi. Toistaisesti ollaan saatu käyntiä parannettua jo hitaammaksi ja taipumaan kaulasta sisälle eikä ulos mitä se on harrastanut melko vahvasti. Lisäksi ollaan saatu alkaa käyttämään jo pohjetta lähempänä kylkiä ja jopa puristamaan niillä lyhyen ajan jotta saan taivutettua sisään. Lisäksi ollaan saatu vähän ohjastuntumaa paremmaksi ja enään ei vedetä herneitä heti nenään jos otan pidätteen ohjalla tai pysäytän ohjan avulla. Paljon on kumminkin viellä tekemistä käynnissä ennen kuin aletaan ravailemaan tai edes laukkailemaan, mutta katsoo kauanko tamman kanssa saan viellä jatkella!
Jassusta ei olekkaan kuvia niin mennään viikko takaperin kun menin Barbi tammalla pitkästä aikaa tunnilla ja saatiin parit kivat pätkät vaikka oma asento onkin ihan kamala, antakaa se nyt tämän kerran anteeksi, Barbi teki kumminkin parhaansa silloin!
Super tamma, saatiin parit tälläiset pätkät mutta pian jatkettiin pää ylhäällä
Tehdään pientä väistöä ja toinen vain aina lähti kovempaa kun pyysin väistöä, mutta se vain nauratti



Että sellaista, mulla oli pitkästä aikaa tuossa viikko niin kiireistä että väsymys painoi päälle ja viellä viikonlopuksi lähdin hevos vapaille Heinävesi-Kuopio väliä ajelemaan joka toi viellä omat väsymyksensä. No näillä mennään ja hevoset jatkaa jälleen oman vapailun jälkeen liikkumistaan!